Museon historia


Minna Perälä (ensijulkaisu lehdessä "Padasjoen lehti 2014", täydennetty 2018)

Padasjoki-seuran museo 1955 - 2010


Museo perustettiin viljamakasiiniin


Padasjoki-seuran museolla on takanaan pitkät perinteet. Itse rakennus on vanha viljamakasiini, joka on rakennettu 1840-luvun lopulla. Päätöksen rakentamisesta teki silloinen Padasjoen seurakunnan pitäjänkokous 20.6.1847. Kokouksessa koettiin tärkeäksi saada siemenviljaa talteen katovuosien varalle. Hankkeen puuhamiehenä toimi Saksalan kartanon omistaja maisteri Robert Mauritz von Fieandt. Hän lupasi lahjoittaa makasiinirakennukselle tontin ikuisiksi ajoiksi. Rakentamaan päästiin vuonna 1848 ja rakennus valmistui 1850. Viljalaarien lisäksi museoon rakennettiin säilytystilat paloviinapannuille.

Kun viljamakasiinitoiminta loppui, päätti Padasjoen kunnan manttaalilautakunta lahjoittaa rakennuksen museokäyttöön. Näin oli toimittu myös muissa kunnissa. Padasjoki-seuran perustava kokous oli 20.3.1955 Kuntalassa. Tilanomistaja T. A. Tulokas kertoi, että manttaalilautakunta voisi lahjoittaa viljamakasiinin käytettäväksi museotarkoitukseen. Kokouksessa todettiin, että vuoden 1956 maatalousnäyttelyn yhteydessä mahdollisesti kertyvän vanhan museoarvoisen tavaran säilyttäminen tulevien polvien nähtäväksi olisi tärkeää.


Rakennusta uudistettu aikojen saatossa


Viljamakasiini kunnostettiin museoksi kevätkesällä 1956. Kunnostustoimikunnassa olivat Padasjoki-seurasta T. Kilpi, N. Luotomaa ja T. Myyrä. Vuonna 1958 päätettiin pyytää kuntaa laittamaan museoon sähkövalot.

Vuonna 1975 tavoitteena oli saada museo parempaan kuntoon. Uusia parempia tiloja etsittiin niitä kuitenkaan löytämättä. Museon palossa vahingoittunut ulkolaudoitus päätettiin uusia 1977, samoin ikkunat ja rakentaa avattavat ikkunaluukut. Vuonna 1978 Ernst Creutz rakensi museon päähän ajokaluja varten katoksen. Paikalla oli joskus aiemmin sijainnut samantapainen katos. Nuorisoseuran esineiltä tyhjäksi jääneeseen päätyyn tehtiin 1983 kahvila. Seuraavana vuonna kahvilaan päätettiin tehdä ikkuna ja ajokaluvarastoon valeikkunat. Museon ulko-ovi päätettiin 1985 uusia ja kahvilan lattiaan sivellä pölynestoaine. Museon vesikaton korjaus kuten rikkoutuneet tiilet ja lahonneet harja-, tuuli- ja räystäslaudat annettiin 1987 urakoitsija Martti Rantasen tehtäväksi. Talven aikana rikottu keinu korjattiin talkoilla.

Vuonna 1990 museon kalusto-osan katto uusittiin. Samoin uusittiin pääsisäänkäynnin portaat. Makasiinimuseolle hankittiin 1995 murtohälytysjärjestelmä, joka on käytössä edelleen. Kustannukset olivat 7900 markkaa, mihin saatiin avustusta Lauri ja Siiri Vehkajärven Säätiöltä. Museon ympäriltä päätettiin 1995 kaataa puita.

Maakuntamuseon tutkijat arvioivat rakennuksen 2001. Pääoven ja kahvilatilan ulkoportaissa oli kosteusvaurioita ja sammalta, kosteuden todettiin levinneen seinään. Kahvilan peräseinällä tiilet olivat kärsineet kosteudesta ja maali rapautunut kolmen tiilikerran alueelta. Museon lattialla oli vettä, etenkin tuuletushormin luona ylä- ja alakerrassa. Jouko Latva korjasi tiiliä nosturin avittamana ja vuodot saatiin loppumaan. Museon tiilikaton korjaukseen haettiin kahtena vuonna avustusta museovirastolta, mutta tukea ei saatu. Seuran varat olivat 2003 melkein lopussa. Vuosikokous päätti lähettää jäsenkirjeet ja jäsenmaksuohjeet jäsenille 2013. Jäsenmaksutulojen mahdollistamana korjasi muurari Tapio Hanhikari keväällä 2014 museon ja kahvilan ulkoraput sekä kahvilan rapautuneen tiiliseinän. Vuonna 2015 hiottiin sisäkatosta ja seinistä kaarnaa pois ja imuroitiin pölyiset seinät. Vuonna 2016 kaadettiin pihasta puita ja rakennettiin uusi katto. Kattoremontin jälkeen museon esineistöä järjestettiin ja puhdistettin. Minna Perälä suunnitteli uuden näyttelyn opastusteksteineen ja se avattiin juhlavasti 10.6.2017. Pihaan siirrettiin samana vuonna kunnalle museotoimintaan lahjoitettu aitta ja lentopalloilijat rakensivat pihaan perinteisen riukuaidan. Vuonna 2018 rakennettiin kuivakäymälä sekä uusittiin ulkolaudoitusta ja museo sai pintaansa itse keitetyn punamultamaalin. Maarit Oksanen-Biorowskyn tekemä kyltti nostettiin paikoilleen.

Paula Mersalmi istutti museon pihaan 2020 perinnekasveja kuten humalan ja juhannusruusun. Kunnan kehittämisavustuksen turvin tehtiin 2021 sähköinen luettelo esineistä ja hankittiin kärryvajan ikkunaan kääntyvä ilmoitustaulupohja. Lisäksi uusittiin pihan aitan katto. Museoviraston avustuksella tehtiin museon inventointia ja luettelointia Collecte-ohjelmaan vuosina 2022 ja 2023.

Kokoelmat saatu lahjoituksena


Topias Kilpi keräsi esineitä museolle vuodesta 1955 alkaen. Suuri osa esineistä on Kilven kotikylästä Auttoisilta. Runsaimpia lahjoittajia olivat Otto Heino (Vesijako), Kustaa Heinonen (Vesijaon Heinola), Valfrid Heistola (Kylä-Heistola), Juho Hietamäki, Timo Jaakkola, Kalle Kari (Seppälä), Martti Kemppilä, Topias Kilpi (Kylmälä), O. Korkeila, Vieno Kärkkäinen, Inke Lahtinen ja Elma Enqvist, Topias Leivo (Puustelli), Heikki Mäkelä (Mäkelä-Heistola), Eino Mäkinen (Kosken-Inkilä), Kustaa Nuuttila, Padasjoen kunta (Jokioisten koulu, lainajyvästö, kunnalliskoti), Wiljo Perttula (Haulinmäki), Emmi Pykälistö, Heikki Pykälistö, Nestor Rajulinin kuolinpesä, Heikki Rantanen (Palosyrjä), Heikki Rekola, Hagar Sarasto, Maria Särkijoki, Topias Särkijoki, Heikki Tyllilä ja Väinö Vainio (Nuuttila).

Kunta halusi vuonna 1977 selvittää museoesineiden omistussuhteet, joten Padasjoki-seuran Inki ja Ernst Creutz järjestelivät makasiinimuseon esineet. Vuonna 1979 voitiinkin todeta, että Nuorisoseuran, kunnan ja Padasjoki-seuran omistamat esineet olivat eri osastoissa. Esineistö oli pääosin luetteloitu ja numeroitu. Kun kunta vuonna 1979 päätti perustaa museon Nyystölään, päätettiin kotiseutumuseo (makasiinimuseo) jättää maatalousmuseoksi ja siirtää kosteissa tiloissa vahingoittuvat esineet lämmitettyihin tiloihin Nyystölään. Nyystölässä tehtyjen remonttien jälkeen keväällä 1983 siirrettiin nuorisoseuran kokoelmat ja Padasjoen kunnalle testamentattu Anna Niirasen esineistö makasiinimuseosta Nyystölään. Siirtojen johdosta keväällä 1984 makasiinimuseossa tehtiin perusteellinen siivous ja esineistön järjestely. Museon järjestämisestä ja kunnostamisesta vastasi Aaro Enqvist. Seura sai 1984 runsaasti lahjoituksia museoon.

Vanhoja valokuvia ja kansanperinnettä kerättiin 1979. Pihaan pystytettiin 1981 kyläkeinu Vapaapalokuntalaisten auttamana.

Maakuntamuseon tutkijat Kainulainen, Saaristo ja Suvanto vierailivat museolla 2001 oppaanaan Helena Kolehmainen ja Jouko Latva. Tuhoeläimiä oli keinutuolin peitossa (koi), kangaspuissa ja ajokaluvarastossa (jumi) ja laukkutuolin pehmusteessa (mahdollisesti turkiskuoriainen). Esineet kehotettiin eristämään muista esineistä. Tutkijat antoivat ohjeeksi esineiden puhdistamisen ja suojaamisen katosta putoavalta roskalta. He kehottivat poistamaan tiloista kosteudelle alttiit paperimateriaalit, luetteloimaan vielä luetteloimattomat esineet ja uusimaan museon kyltit. Maakuntamuseon tutkija Sari Kainulainen ja tekstiilikonservaattori Maija Nisonen kävivät 2002 opastamassa ja arvioimassa museon tekstiilejä. Tiloissa oli hyönteisiä, jotka olivat uhka tekstiileille. Seuran jäsenet poistivat tutkijoiden ohjeiden mukaisesti museosta tekstiilejä (lampaanvillavälly, keinutuolipeite, ikkunaverhot, pöllö-seinävaate, Padasjoen naisen kansallispuku ja musta silkkinen hääpuku) ja puutuholaisen vaurioittamia esineitä (kangaspuut ajokaluvarastoon). Muut tekstiilit suljettiin ohjeiden mukaisesti tiiviisti muovipusseihin, jotta mahdolliset hyönteiset kuolisivat. Toimenpiteen ansiosta tekstiilituholaisista päästiin museossa eroon ja 2013 vaatteet voitiin jälleen laittaa esille.

Kesätapahtumia vuodesta toiseen


Museo oli ensimmäistä kertaa auki vuoden 1956 maatalousnäyttelyssä. Pääsymaksuna oli 30 markkaa aikuisilta ja 15 markkaa lapsilta. Vuonna 1959 oli Padasjoella Hämeen Heimoliiton Heimojuhla, minkä aikana yleisö tutustui museoon. Vuonna 1982 museota pidettiin auki sopimuksen mukaan lauantaisin ja sunnuntaisin. Vuoden 1984 juhannusaattona avattiin museon kahvila, joka oli avoinna kesälauantaisin klo 9 - 15. Samanaikaisesti museon pihalta tarjottiin torimyyntipaikkoja vapaasti niitä halunneille paikkakuntalaisille. Elokuussa 1984 pidettiin käsityönäyttely. Tuona vuonna museossa oli kävijöitä peräti 612. Vuonna 1986 pidettiin entiseen tapaan Padasjoki-viikolla kotiseutumessut. Museolla pidettiin Padasjoen Musiikinystävien kanssa yhteislaulutilaisuus ja Ernst Creutzin kokoama matkustamiseen liittynyt näyttely. Lauantaisin auki ollut kahvila päätettiin lakkauttaa kannattamattomana.

Vuonna 1987 museo pidettiin auki kesälauantaisin klo 11 - 13. Pääsymaksu oli aikuisilta 2 markkaa ja lapsilta 1 markka. Museoon kävi tutustumassa 167 henkilöä. Vuonna 1988 museo oli avoinna kesälauantaisin sekä yhteislaulutilaisuudessa. Museossa oli kävijöitä 200. Vuonna 1989 museolla pidettiin kotiseutumessut. Seuraavana vuonna museoon tutustui 380 henkilöä. Kotiseutumarkkinat pidettiin 1990-luvulla heinäkuussa. Markkinoilla myytiin lettuja ja kahvia. Vuonna 1998 kotiseutumarkkinoilla museoon kävi tutustumassa 50 henkilöä. Säännöllistä aukioloa kokeiltiin vuosina 2003 - 2005. Museo oli avoinna heinäkuussa joka sunnuntai muutaman tunnin. Pääsymaksu oli aikuisilta 1,50 € ja lapsilta 0,50 €. Kotiseutumarkkinoita ei pidetty. Vuonna 2004 oppaina olivat vuorotellen Jouko Latva, Esko Viinikainen ja Raija Pykälistö. Kotiseutumarkkinoita pidettiin vuoden tauon jälkeen. Museon heinäkuinen säännöllinen aukiolo lopetettiin 2006 vähäisen kysynnän vuoksi. Museo ja museokahvila olivat 2006 avoinna kotiseutumarkkinoilla heinäkuussa Päijänne-purjehduksen aikaan. Vuonna 2010 pidettiin muutaman vuoden tauon jälkeen kotiseutumarkkinat.  Kotiseutumarkkinoiden ajankohdaksi vakiintui Päijänne-purjehduksen ajankohta ja elonkorjuumarkkinoiden ajankohdaksi elokuun toinen sunnuntai.

Museon hoito talkoilla

Padasjoki-seuran ensimmäiseen museovaliokuntaan vuonna 1955 valittiin puheenjohtajaksi Topias Kilpi ja jäseniksi Ernst Creutz ja Olli Häkkä. Toimikunta päätti 1956, että museon hoitajana toimisi Topias Kilpi kunnes kortit esineisiin ja nimet hankintaluetteloon on kirjoitettu. Sitten museon hoidosta päätettäisiin uudestaan. Vuonna 1959 todettiin, että museo oli ollut yksinomaan varapuheenjohtaja Topias Kilven huolena. Topias Kilpi kuoli 14.6.1972. Vuonna 1979 museota hoitivat Aaro Enqvist ja Ernst Creutz. Ernst Creutz vastasi museon esittelystä 1980 - 1990 -luvuilla. Kesäkahvilan hoitajina toimivat 1985 Saimi Westerlund, Riitta Suppula, Riitta Aulin ja Leena Hällfors. Sitten 2010-luvulla markkinakahvilasta vastasivat Pirjo Rinne, Virpi Kallioinen ja Riitta Suppula. Museo-oppaina toimivat Jouko Latva, Tero Paarvio, Esko Viinikainen ja Minna Perälä.

Lähteet:
SSHY. Padasjoen seurakunta. Pitäjänkokoukset 1847-1848.  TK553 II C a, kuvat 76-93.
Pulkkila 1947. Padasjoen historia. sivu 384.
Padasjoki-seuran arkisto 1955 - 2014.

Museon perustaja Topias Kilpi

Topias Kilpi oli perustamassa Padasjoki-seuraa ja sen museota vuonna 1956. Hän hankki ja kunnosti suuremman osan museon esineistöstä ja hoiti sitä asiantuntevasti. Hän avusti tiedonannoillaan ja kyselyvastauksillaan tieteen tekijöitä mm. Suomalaista tiedeakatemiaa, Suomen kansallismuseon muinaismuistoyhdistystä ja Åbo Akademin muinaismuisto-osastoa. Pentti Vuorisen toimittamat Auttoisten kyläkirjat pohjautuvat Topias Kilven kirjoituksiin ja kyselyvastauksiin Suomalaisen kirjallisuuden seuralle.

Heikki Topias Kilpi syntyi Auttoisilla 10.12.1888. Hänen isänsä oli suutari Henrik Helen ja äitinsä Anna Maria Henriika Antintytär. Naimisiin mennessään vuonna 1886 Anna Maria oli jo 45-vuotias, joten pari sai vain yhden lapsen, Heikki Topiaan. Äidillä oli nuoruudestaan kaksi poikaa, jotka olivat jo omillaan. Topias oli kotonaan ainoa lapsi. Turun yliopiston käsityöläisten muistelmissa hän muistelee lapsuuttaan:

”Minä vain yksin katselin, kun isä veisteli nahkaa ja löi puunauloja kengän pohjiin. Kun minä olin 4-vuotias, niin isä alkoi opettaa minua lukemaan. Isä kastoi sormen suuhunsa ja teki sylkisella sormellaan punaiseksi maalattuun sänkyn päälautaan jonkun kirjaimen. Opin lukemaan. Kävi niin, että ennen kuin olin 5 vuotta täyttänyt, olin jo lukenut Raamatun läpi.”

Topias oli viikot kahden kotona äitinsä kanssa, suutari-isä kiersi taloissa tekemässä työtään.
”Minä luin puhteella ja äiti kehräsi ja lauloi kehrätessään. Isäkin tuli sunnuntaiksi kotiin. Silloin oli vähän hauskempaa. Kuultiin kylän kuulumisia. Suutarithan niitä tiesivät aina.”

Aikuistuttuaan Topias Kilpi sai elantonsa maanviljelyksestä. Hän toimi aluksi torpparina, ja sitten torpparilaitoksen lakkauttamisen jälkeen vuodesta 1923 pienviljelijänä Kylmälän tilalla Auttoisilla. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1951 ja tila siirtyi vävyn hoitoon.
Padasjoen Sanomat kertoi Kilven täyttäessä 80 vuotta, että hänet valittiin jo 25-vuotiaana Padasjoen kunnallislautakuntaan, johon kuului vuosina 1913 - 1919. Vuokralautakunnassa hän toimi saman ajan. Kunnanvaltuustossa hän oli yli 30 vuotta vuosina 1923 - 1960 lukuun ottamatta kahta välivuotta. Hän oli pitkään valtuuston varapuheenjohtaja. Hän toimi kunnan tilintarkastajana vuosina 1931-1962 sekä kunnan omaisuuden tarkastajana vuoteen 1961. Hän toimi lisäksi Hattelmalan piirimielisairaalan liittovaltuustossa, Kanta-Hämeen tuberkuloosipiirin liittovaltuustossa, ulosottomiehenä, taksoitus- ja tutkijalautakunnassa, Auttoisten kansakoulun johtokunnassa, kansakoululautakunnassa ja työasiainlautakunnassa.

Topias Kilpi oli perustamassa kotikyläänsä Auttoisille raittiusseuraa ja toimi siinä aktiivisesti. Hän liittyi 1906 Auttoisten työväenyhdistykseen ja oli 1907 perustamassa sosiaalidemokraattista kunnallisjärjestöä, jonka sihteerinä hän oli vuosikausia. Harkitsevana puoluemiehenä hän sai arvonantoa muidenkin ryhmien taholta. Topias Kilpi osallistui aktiivisesti osuustoimintaan. Hän kuului Länsi-Päijänteen osuusliikkeen hallintoon vuosikymmeniä.

”Topias Kilpi syventyi kaikkeen työhön tunnollisesti ja vakavasti. Hän saavutti padasjokelaisten kunnioituksen ja arvonannon.” totesi Padasjoen Sanomat 1960-luvulla. Hän kuoli 14.6.1972.


Lähteet:
Padasjoen Sanomat 1968. Heikki Topias Kilpi 80-vuotias.

Kilpi, Topias 1963. Käsityöläisten muistelmat. Turun yliopiston kansatieteen laitos. Kyselyvastaus.