Minna Perälä (ensijulkaisu lehdessä "Padasjoen lehti 2014", täydennetty 2018)
Padasjoki-seuran museo 1955 - 2010
Museo perustettiin viljamakasiiniin
Padasjoki-seuran museolla on takanaan pitkät perinteet. Itse
rakennus on vanha viljamakasiini, joka on rakennettu 1840-luvun lopulla.
Päätöksen rakentamisesta teki silloinen Padasjoen seurakunnan pitäjänkokous
20.6.1847. Kokouksessa koettiin tärkeäksi saada siemenviljaa talteen
katovuosien varalle. Hankkeen puuhamiehenä toimi Saksalan kartanon omistaja
maisteri Robert Mauritz von Fieandt. Hän lupasi lahjoittaa
makasiinirakennukselle tontin ikuisiksi ajoiksi. Rakentamaan päästiin vuonna
1848 ja rakennus valmistui 1850. Viljalaarien lisäksi museoon rakennettiin
säilytystilat paloviinapannuille.
Kun viljamakasiinitoiminta loppui, päätti Padasjoen kunnan
manttaalilautakunta lahjoittaa rakennuksen museokäyttöön. Näin oli toimittu
myös muissa kunnissa. Padasjoki-seuran perustava kokous oli 20.3.1955
Kuntalassa. Tilanomistaja T. A. Tulokas kertoi, että manttaalilautakunta voisi
lahjoittaa viljamakasiinin käytettäväksi museotarkoitukseen. Kokouksessa
todettiin, että vuoden 1956 maatalousnäyttelyn yhteydessä mahdollisesti
kertyvän vanhan museoarvoisen tavaran säilyttäminen tulevien polvien nähtäväksi
olisi tärkeää.
Rakennusta uudistettu aikojen saatossa
Viljamakasiini kunnostettiin museoksi kevätkesällä 1956.
Kunnostustoimikunnassa olivat Padasjoki-seurasta T. Kilpi, N. Luotomaa ja T.
Myyrä. Vuonna 1958 päätettiin pyytää kuntaa laittamaan museoon sähkövalot.
Vuonna 1975 tavoitteena oli saada museo parempaan kuntoon.
Uusia parempia tiloja etsittiin niitä kuitenkaan löytämättä. Museon palossa
vahingoittunut ulkolaudoitus päätettiin uusia 1977, samoin ikkunat ja rakentaa
avattavat ikkunaluukut. Vuonna 1978 Ernst Creutz rakensi museon päähän
ajokaluja varten katoksen. Paikalla oli joskus aiemmin sijainnut samantapainen
katos. Nuorisoseuran esineiltä tyhjäksi jääneeseen päätyyn tehtiin 1983 kahvila.
Seuraavana vuonna kahvilaan päätettiin tehdä ikkuna ja ajokaluvarastoon
valeikkunat. Museon ulko-ovi päätettiin 1985 uusia ja kahvilan lattiaan sivellä
pölynestoaine. Museon vesikaton korjaus kuten rikkoutuneet tiilet ja lahonneet harja-,
tuuli- ja räystäslaudat annettiin 1987 urakoitsija Martti Rantasen tehtäväksi.
Talven aikana rikottu keinu korjattiin talkoilla.
Vuonna 1990 museon kalusto-osan katto uusittiin. Samoin
uusittiin pääsisäänkäynnin portaat. Makasiinimuseolle hankittiin 1995 murtohälytysjärjestelmä,
joka on käytössä edelleen. Kustannukset olivat 7900 markkaa, mihin saatiin
avustusta Lauri ja Siiri Vehkajärven Säätiöltä. Museon ympäriltä päätettiin
1995 kaataa puita.
Maakuntamuseon tutkijat arvioivat rakennuksen 2001. Pääoven
ja kahvilatilan ulkoportaissa oli kosteusvaurioita ja sammalta, kosteuden
todettiin levinneen seinään. Kahvilan peräseinällä tiilet olivat kärsineet kosteudesta
ja maali rapautunut kolmen tiilikerran alueelta. Museon lattialla oli vettä,
etenkin tuuletushormin luona ylä- ja alakerrassa. Jouko Latva korjasi tiiliä
nosturin avittamana ja vuodot saatiin loppumaan. Museon tiilikaton korjaukseen
haettiin kahtena vuonna avustusta museovirastolta, mutta tukea ei saatu. Seuran
varat olivat 2003 melkein lopussa. Vuosikokous päätti lähettää jäsenkirjeet ja jäsenmaksuohjeet
jäsenille 2013. Jäsenmaksutulojen mahdollistamana korjasi muurari Tapio
Hanhikari keväällä 2014 museon ja kahvilan ulkoraput sekä kahvilan rapautuneen
tiiliseinän. Vuonna 2015 hiottiin sisäkatosta ja seinistä kaarnaa pois ja imuroitiin pölyiset seinät. Vuonna 2016 kaadettiin pihasta puita ja rakennettiin uusi katto. Kattoremontin jälkeen museon esineistöä järjestettiin ja puhdistettin. Minna Perälä suunnitteli uuden näyttelyn opastusteksteineen ja se avattiin juhlavasti 10.6.2017. Pihaan siirrettiin samana vuonna kunnalle museotoimintaan lahjoitettu aitta ja lentopalloilijat rakensivat pihaan perinteisen riukuaidan. Vuonna 2018 rakennettiin kuivakäymälä sekä uusittiin ulkolaudoitusta ja museo sai pintaansa itse keitetyn punamultamaalin. Maarit Oksanen-Biorowskyn tekemä kyltti nostettiin paikoilleen.
Paula Mersalmi istutti museon pihaan 2020 perinnekasveja kuten humalan ja juhannusruusun. Kunnan kehittämisavustuksen turvin tehtiin 2021 sähköinen luettelo esineistä ja hankittiin kärryvajan ikkunaan kääntyvä ilmoitustaulupohja. Lisäksi uusittiin pihan aitan katto. Museoviraston avustuksella tehtiin museon inventointia ja luettelointia Collecte-ohjelmaan vuosina 2022 ja 2023.
Kokoelmat saatu lahjoituksena
Topias Kilpi keräsi esineitä museolle vuodesta 1955 alkaen. Suuri
osa esineistä on Kilven kotikylästä Auttoisilta. Runsaimpia lahjoittajia olivat
Otto Heino (Vesijako), Kustaa Heinonen (Vesijaon Heinola), Valfrid Heistola (Kylä-Heistola),
Juho Hietamäki, Timo Jaakkola, Kalle Kari (Seppälä), Martti Kemppilä, Topias
Kilpi (Kylmälä), O. Korkeila, Vieno Kärkkäinen, Inke Lahtinen ja Elma Enqvist,
Topias Leivo (Puustelli), Heikki Mäkelä (Mäkelä-Heistola), Eino Mäkinen
(Kosken-Inkilä), Kustaa Nuuttila, Padasjoen kunta (Jokioisten koulu,
lainajyvästö, kunnalliskoti), Wiljo Perttula (Haulinmäki), Emmi Pykälistö,
Heikki Pykälistö, Nestor Rajulinin kuolinpesä, Heikki Rantanen (Palosyrjä),
Heikki Rekola, Hagar Sarasto, Maria Särkijoki, Topias Särkijoki, Heikki Tyllilä
ja Väinö Vainio (Nuuttila).
Kunta halusi vuonna 1977 selvittää museoesineiden
omistussuhteet, joten Padasjoki-seuran Inki ja Ernst Creutz järjestelivät makasiinimuseon
esineet. Vuonna 1979 voitiinkin todeta, että Nuorisoseuran, kunnan ja
Padasjoki-seuran omistamat esineet olivat eri osastoissa. Esineistö oli pääosin
luetteloitu ja numeroitu. Kun kunta vuonna 1979 päätti perustaa museon
Nyystölään, päätettiin kotiseutumuseo (makasiinimuseo) jättää maatalousmuseoksi
ja siirtää kosteissa tiloissa vahingoittuvat esineet lämmitettyihin tiloihin
Nyystölään. Nyystölässä tehtyjen remonttien jälkeen keväällä 1983 siirrettiin nuorisoseuran
kokoelmat ja Padasjoen kunnalle testamentattu Anna Niirasen esineistö makasiinimuseosta
Nyystölään. Siirtojen johdosta keväällä 1984 makasiinimuseossa tehtiin
perusteellinen siivous ja esineistön järjestely. Museon järjestämisestä ja
kunnostamisesta vastasi Aaro Enqvist. Seura sai 1984 runsaasti lahjoituksia
museoon.
Vanhoja valokuvia ja kansanperinnettä kerättiin 1979. Pihaan
pystytettiin 1981 kyläkeinu Vapaapalokuntalaisten auttamana.
Maakuntamuseon tutkijat Kainulainen, Saaristo ja Suvanto
vierailivat museolla 2001 oppaanaan Helena Kolehmainen ja Jouko Latva. Tuhoeläimiä
oli keinutuolin peitossa (koi), kangaspuissa ja ajokaluvarastossa (jumi) ja laukkutuolin
pehmusteessa (mahdollisesti turkiskuoriainen). Esineet kehotettiin eristämään
muista esineistä. Tutkijat antoivat ohjeeksi esineiden puhdistamisen ja
suojaamisen katosta putoavalta roskalta. He kehottivat poistamaan tiloista
kosteudelle alttiit paperimateriaalit, luetteloimaan vielä luetteloimattomat
esineet ja uusimaan museon kyltit. Maakuntamuseon tutkija Sari Kainulainen ja
tekstiilikonservaattori Maija Nisonen kävivät 2002 opastamassa ja arvioimassa
museon tekstiilejä. Tiloissa oli hyönteisiä, jotka olivat uhka tekstiileille.
Seuran jäsenet poistivat tutkijoiden ohjeiden mukaisesti museosta tekstiilejä
(lampaanvillavälly, keinutuolipeite, ikkunaverhot, pöllö-seinävaate, Padasjoen
naisen kansallispuku ja musta silkkinen hääpuku) ja puutuholaisen vaurioittamia
esineitä (kangaspuut ajokaluvarastoon). Muut tekstiilit suljettiin ohjeiden
mukaisesti tiiviisti muovipusseihin, jotta mahdolliset hyönteiset kuolisivat. Toimenpiteen
ansiosta tekstiilituholaisista päästiin museossa eroon ja 2013 vaatteet voitiin
jälleen laittaa esille.
Kesätapahtumia vuodesta toiseen
Museo oli ensimmäistä kertaa auki vuoden 1956
maatalousnäyttelyssä. Pääsymaksuna oli 30 markkaa aikuisilta ja 15 markkaa
lapsilta. Vuonna 1959 oli Padasjoella Hämeen Heimoliiton Heimojuhla, minkä
aikana yleisö tutustui museoon. Vuonna 1982 museota pidettiin auki sopimuksen
mukaan lauantaisin ja sunnuntaisin. Vuoden 1984 juhannusaattona avattiin museon
kahvila, joka oli avoinna kesälauantaisin klo 9 - 15. Samanaikaisesti museon
pihalta tarjottiin torimyyntipaikkoja vapaasti niitä halunneille
paikkakuntalaisille. Elokuussa 1984 pidettiin käsityönäyttely. Tuona vuonna museossa
oli kävijöitä peräti 612. Vuonna 1986 pidettiin entiseen tapaan
Padasjoki-viikolla kotiseutumessut. Museolla pidettiin Padasjoen Musiikinystävien
kanssa yhteislaulutilaisuus ja Ernst Creutzin kokoama matkustamiseen liittynyt
näyttely. Lauantaisin auki ollut kahvila päätettiin lakkauttaa kannattamattomana.
Vuonna 1987 museo pidettiin auki kesälauantaisin klo 11 -
13. Pääsymaksu oli aikuisilta 2 markkaa ja lapsilta 1 markka. Museoon kävi
tutustumassa 167 henkilöä. Vuonna 1988 museo oli avoinna kesälauantaisin sekä
yhteislaulutilaisuudessa. Museossa oli kävijöitä 200. Vuonna 1989 museolla
pidettiin kotiseutumessut. Seuraavana vuonna museoon tutustui 380 henkilöä.
Kotiseutumarkkinat pidettiin 1990-luvulla heinäkuussa. Markkinoilla myytiin
lettuja ja kahvia. Vuonna 1998 kotiseutumarkkinoilla museoon kävi tutustumassa
50 henkilöä. Säännöllistä aukioloa kokeiltiin vuosina 2003 - 2005. Museo oli
avoinna heinäkuussa joka sunnuntai muutaman tunnin. Pääsymaksu oli aikuisilta
1,50 € ja lapsilta 0,50 €. Kotiseutumarkkinoita ei pidetty. Vuonna 2004 oppaina
olivat vuorotellen Jouko Latva, Esko Viinikainen ja Raija Pykälistö.
Kotiseutumarkkinoita pidettiin vuoden tauon jälkeen. Museon heinäkuinen säännöllinen
aukiolo lopetettiin 2006 vähäisen kysynnän vuoksi. Museo ja museokahvila olivat
2006 avoinna kotiseutumarkkinoilla heinäkuussa Päijänne-purjehduksen aikaan. Vuonna
2010 pidettiin muutaman vuoden tauon jälkeen kotiseutumarkkinat. Kotiseutumarkkinoiden ajankohdaksi vakiintui
Päijänne-purjehduksen ajankohta ja elonkorjuumarkkinoiden ajankohdaksi elokuun
toinen sunnuntai.
Museon hoito talkoilla
Padasjoki-seuran ensimmäiseen museovaliokuntaan vuonna 1955
valittiin puheenjohtajaksi Topias Kilpi ja jäseniksi Ernst Creutz ja Olli
Häkkä. Toimikunta päätti 1956, että museon hoitajana toimisi Topias Kilpi kunnes
kortit esineisiin ja nimet hankintaluetteloon on kirjoitettu. Sitten museon hoidosta
päätettäisiin uudestaan. Vuonna 1959 todettiin, että museo oli ollut yksinomaan
varapuheenjohtaja Topias Kilven huolena. Topias Kilpi kuoli 14.6.1972. Vuonna
1979 museota hoitivat Aaro Enqvist ja Ernst Creutz. Ernst Creutz vastasi museon
esittelystä 1980 - 1990 -luvuilla. Kesäkahvilan hoitajina toimivat 1985 Saimi
Westerlund, Riitta Suppula, Riitta Aulin ja Leena Hällfors. Sitten 2010-luvulla markkinakahvilasta vastasivat Pirjo Rinne, Virpi Kallioinen ja Riitta Suppula.
Museo-oppaina toimivat Jouko Latva, Tero Paarvio, Esko Viinikainen ja Minna
Perälä.
Lähteet:
SSHY. Padasjoen seurakunta. Pitäjänkokoukset 1847-1848. TK553 II C a, kuvat 76-93.
Pulkkila 1947. Padasjoen historia. sivu 384.
Padasjoki-seuran arkisto 1955 - 2014.
Museon perustaja Topias Kilpi
Topias Kilpi oli perustamassa Padasjoki-seuraa ja sen
museota vuonna 1956. Hän hankki ja kunnosti suuremman osan museon esineistöstä
ja hoiti sitä asiantuntevasti. Hän avusti tiedonannoillaan ja
kyselyvastauksillaan tieteen tekijöitä mm. Suomalaista tiedeakatemiaa, Suomen
kansallismuseon muinaismuistoyhdistystä ja Åbo Akademin muinaismuisto-osastoa. Pentti
Vuorisen toimittamat Auttoisten kyläkirjat pohjautuvat Topias Kilven
kirjoituksiin ja kyselyvastauksiin Suomalaisen kirjallisuuden seuralle.
Heikki Topias Kilpi syntyi Auttoisilla 10.12.1888. Hänen
isänsä oli suutari Henrik Helen ja äitinsä Anna Maria Henriika Antintytär.
Naimisiin mennessään vuonna 1886 Anna Maria oli jo 45-vuotias, joten pari sai
vain yhden lapsen, Heikki Topiaan. Äidillä oli nuoruudestaan kaksi poikaa,
jotka olivat jo omillaan. Topias oli kotonaan ainoa lapsi. Turun yliopiston
käsityöläisten muistelmissa hän muistelee lapsuuttaan:
”Minä vain yksin katselin, kun isä veisteli nahkaa ja löi
puunauloja kengän pohjiin. Kun minä olin 4-vuotias, niin isä alkoi opettaa
minua lukemaan. Isä kastoi sormen suuhunsa ja teki sylkisella sormellaan
punaiseksi maalattuun sänkyn päälautaan jonkun kirjaimen. Opin lukemaan. Kävi
niin, että ennen kuin olin 5 vuotta täyttänyt, olin jo lukenut Raamatun läpi.”
Topias oli viikot kahden kotona äitinsä kanssa, suutari-isä
kiersi taloissa tekemässä työtään.
”Minä luin puhteella ja äiti kehräsi ja lauloi kehrätessään.
Isäkin tuli sunnuntaiksi kotiin. Silloin oli vähän hauskempaa. Kuultiin kylän
kuulumisia. Suutarithan niitä tiesivät aina.”
Aikuistuttuaan Topias Kilpi sai elantonsa maanviljelyksestä.
Hän toimi aluksi torpparina, ja sitten torpparilaitoksen lakkauttamisen jälkeen
vuodesta 1923 pienviljelijänä Kylmälän tilalla Auttoisilla. Hän jäi eläkkeelle
vuonna 1951 ja tila siirtyi vävyn hoitoon.
Padasjoen Sanomat kertoi Kilven täyttäessä 80 vuotta, että hänet
valittiin jo 25-vuotiaana Padasjoen kunnallislautakuntaan, johon kuului vuosina
1913 - 1919. Vuokralautakunnassa hän toimi saman ajan. Kunnanvaltuustossa hän
oli yli 30 vuotta vuosina 1923 - 1960 lukuun ottamatta kahta välivuotta. Hän
oli pitkään valtuuston varapuheenjohtaja. Hän toimi kunnan tilintarkastajana
vuosina 1931-1962 sekä kunnan omaisuuden tarkastajana vuoteen 1961. Hän toimi
lisäksi Hattelmalan piirimielisairaalan liittovaltuustossa, Kanta-Hämeen
tuberkuloosipiirin liittovaltuustossa, ulosottomiehenä, taksoitus- ja
tutkijalautakunnassa, Auttoisten kansakoulun johtokunnassa,
kansakoululautakunnassa ja työasiainlautakunnassa.
Topias Kilpi oli perustamassa kotikyläänsä Auttoisille
raittiusseuraa ja toimi siinä aktiivisesti. Hän liittyi 1906 Auttoisten
työväenyhdistykseen ja oli 1907 perustamassa sosiaalidemokraattista
kunnallisjärjestöä, jonka sihteerinä hän oli vuosikausia. Harkitsevana
puoluemiehenä hän sai arvonantoa muidenkin ryhmien taholta. Topias Kilpi
osallistui aktiivisesti osuustoimintaan. Hän kuului Länsi-Päijänteen
osuusliikkeen hallintoon vuosikymmeniä.
”Topias Kilpi syventyi kaikkeen työhön tunnollisesti ja
vakavasti. Hän saavutti padasjokelaisten kunnioituksen ja arvonannon.” totesi
Padasjoen Sanomat 1960-luvulla. Hän kuoli 14.6.1972.
Lähteet:
Padasjoen Sanomat 1968. Heikki Topias Kilpi 80-vuotias.
Kilpi, Topias 1963. Käsityöläisten muistelmat. Turun
yliopiston kansatieteen laitos. Kyselyvastaus.